maanantai 27. joulukuuta 2010

Joulukattaus

Miten ihmeessä tässä pääsi näin käymään? Kuinka monta kuukautta olin kertonut erilaisia kattausideoita? Ja kuinka lopulta kävi? Jouduin lonkalta heittämään äkkiseltään aattoiltana jonkinmoisen kattauksen, kun en ollut vieläkään päättänyt lopullista teemaa.

Annoin loppujen lopuksi ympäristön päättää lopullisen teeman. Äitini oli yläkerran "ruokasaliin" laittanut pellavaiset verhot, joten päätin teeman olevan luonnonläheisyys, karua ja kaunista Kainuulaisuutta.

Ensimmäinen valmistamamme joulukinkku...

... ajoi kissan ihan hulluksi!

Vasta nyt kirjoittaessa hoksasin, että kristallilaseista olisi saattanut tull aika hauska kontrasti kuluneen puun, pellavan ja käpyjen kanssa! No, pitää pitää mielessä sitten seuraavaa kertaa varten!

Ikinähän ei pitäisi tarjoilla mitään selaista, mitä ei ole itse ennen tehnyt, mutta nyt en malttanut odottaa. Jaime Oliverin jouluohjelmasta löysin idean uunipaistettuihin perunoihin ja porkkanoihin ja pitihän sitä kokeilla. Valkosipulia olisi voinut olla vähän vähemmän, mutta mitä siitä. Seuraavana päivänä ei ollut töihin menoa, joten anti mennä vaan!

Kainuun oma ylpeys: Pekka Heikkisen jälkiuunileipä! Ehdottomasti kuuluu "karua ja kaunista kainuusta" teemaan!

Aina olisi voinut olla vähän parempi kattaus, varsinkin näin hyvällä suunnitteluajalla, mutta noh! Se mikä jäi tänä jouluna tekemättä, tehdään ensi jouluna =D

Ihanaa välipäiviä kaikille! Tämä tyttö lähtee töihin!

post signature

9 kommenttia:

  1. Kattaus oli todella kaunis (enkä muuta olisi sinulta voinut odottaakaan....)

    VastaaPoista
  2. Kivalta näyttää!

    ...ja sen PH:n puu-uunileivän olisin voinut minäkin ottaa! Mieheni mielestä se on ainoa oikea leipä mädin kanssa ;)

    Mukavia joulukuun viimeisiä päiviä Kainuunkadulle!

    VastaaPoista
  3. Ihanan näköistä! Ihan mielenkiinnosta kysyn mistäpäin kissa on hankittu? Ystävälläni on täysin samannäköinen kissa, enkä ole eläissäni nähnyt kahta noin samannäköistä kissaa.

    VastaaPoista
  4. Pinja: Tuo meidän "marakatti" kuten minä kutsun on hankittu täältä Kajaanista, Jormualta eli KaTaKi = Kainuulainen Talli Kissa. Elviira on syntynyt 21.11.2008 elikäs Apina on tällä hetkellä vähän yli kahden vuoden ikäinen. Ja kuten huomaatte, rakkalla lapsella monta nimeä: marakatti, apina, elviira, elvis... =D Olihan siinä samassa pentueessa useampi harmaa tapaus, taisi vain olla uroksia loput.

    VastaaPoista
  5. Kaunista =)

    Täällä länsirannikolla sinappihuntu laitetaan vasta kypsään kinkkuun.

    VastaaPoista
  6. Kyllä on yhdennäköisyys suuri näillä meidän kissoilla! Pinja vinkkasi tulla katsomaan ja ei voi kuin ihmetellä. Omani on jo 18 ja nimeltään Puppe, tyttö myöskin. Hassua, että teilläkin kutsutaan kissaa apinaksi, täällä sen lisäksi mm pupuapinaksi, pupuksi, öhnötiksi ja välillä jopa rotaksi. Onhan noita nimiä, pissaliisakin välillä sattuneesta syystä.... Mieli tekisi laittaa ihan kuva, että saisit itsekin todeta, mutta en tätä blogimaailmaa niin tunne, että sellaisen osaisin tehdä. Paljon terveisiä Pupelta Elviiralle!

    VastaaPoista
  7. Pistä vaikka sähköpostia jaanakauppinen@yahoo.com Ihan ehdottomasti haluan nähdä Elviiran kaksoissisaren, kauan kadoksissaolevan kaksosen!

    VastaaPoista
  8. Oi tuo astia, jossa on laatikoita (!!) on aivan samanlainen kun mun isotädillä oli. Aika nostaliginen fiilis tuli, kun en ole ko. kulhoa (tai siellä sitä käytettiin peruna-astiana kattauksessa) nähnyt ainakaan viiteen vuoteen. Ukin kotitalossa oli itseasiassa tuota sarjaa koko astiasto - onko se Arabiaa? Kivoja ja tunnelmallisia kuvia, joista eniten sykähdytti tuo astia :) Löysin sen talon myynnin jälkeen Entringistä lasin, jonkalainen oli ko. "mummolassa" ja sitä vaalin aarteena, vaikkei se ns. perintö olekaan, elleivät olleet sitten sinne päätyneet. Voispa melkein postata ite siitä kuvan jonnekin.. Muistasinkohan mä oman unohtuneen blogini salasanan...

    -Julia

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...