Tähystäjien märssyssä, "harakanpesässä", Frederick Fleet ja Reginald Lee ovat olleet vuorossa tunnin ja 40 minuuttia. Ilma on entistä kylmempi ja kuutamon puute hankaloittaa jäävuorien näkemistä. Samoin kuin tyyni meri ei edes synnytä aaltoja jäävuoria vasten, jäävuoret vain lipuvat eteen. Yhtäkkiä yksi tulee vähän turhan lähelle. Kello 23.40 he havaitsevat uhkaavan jäävuoren n. 450 metrin päässä laivasta. Vauhtia Titanicilla on noin 21–22 solmua.
"Tähystäjä Fleet soitti tähystyskopin soittokelloa kolme kertaa, mikä tarkoitti jonkin olevan edessä. Heti tämän merkin jälkeen hän tarttui puhelimeen ja soitti komentosillalle. Kuudes perämies James Moody vastasi puhelimeen ja kuuli Fleetin sanat: "Iceberg right ahead!", "Jäävuori suoraan edessä!". Moody välitti Fleetin sanat heti Murdochille, joka juoksi komentosillalle ja määräsi ruorin yli oikealle ja koneet täydet taakse. Laiva alkoikin kääntyä hiljalleen ja hetken aikaa näytti siltä kuin törmäys onnistuttaisiin välttämään, mutta laivan vauhti oli liian kova ja peräsin oli liian pieni nopeaan käännökseen. Jäävuori osui täpärästi laivan kylkeen ja repi sitä yli 100 metrin matkalta.
Murdoch määräsi vesitiiviit osastot suljettaviksi, ja päällikkö Smith kiiruhti komentosillalle ottamaan selvää tilanteesta. Komentosillalla olleiden lisäksi vain harvat olivat huomanneet törmäyksen. Titanicin suunnittelija Thomas Andrews ja White Star Linen toimitusjohtaja J. Bruce Ismay haettiin komentosillalle. Laivan koneet oli pysäytetty, ja neljäs perämies Joseph Boxhall ja laivan puuseppä lähetettiin tarkistamaan Titanicin saamat vauriot. Lyhyen tutkimuksen jälkeen Andrews pystyi jo muodostamaan tilanteesta kokonaiskuvan. Jäävuori oli repinyt aluksen kylkeen aukkoja viiden ensimmäisen osaston matkalta, ja jokainen osasto tulvi pahasti. Titanic oli suunniteltu pysymään pinnalla, jos vettä tulvi neljään osastoon, mutta nyt vettä oli jo viidessä osastossa. Laipiot ylettyivät vain E-kannelle asti, joten ensimmäisten osastojen täyttyessä vesi tulvi niiden yli laivan kaikkiin 16 osastoon. Andrews arvioi laivan kelluvan korkeintaan tunnin.
Titanicin pumput käynnistettiin, mutta niiden teho ei riittänyt tyhjentämään laipioita vedestä. Päällikkö Smith antoi radiosähköttäjille, Jack Phillipsille ja Harold Bridelle käskyn lähettää hätäsanoma muille laivoille. Aluksi nämä lähettivät 500 kHz:n jaksolla sähköttämällä perinteisen CQD-hätäkutsun, mutta käyttivät sen jälkeen uutta SOS-merkkiä. RMS Carpathia oli lähin laiva, joka vastasi kutsuun, mutta sekin oli neljän tunnin matkan päässä Titanicista. Californian oli ainoa kyllin lähellä Titanicia oleva laiva, mutta sen sähköttäjä Cyril Evans oli mennyt nukkumaan saatuaan Jack Phillipsiltä töykeän vastauksen yhteydenottoonsa, jossa hän yritti kertoa Californianin havainneen jäävuoria alueella, jonne Titanic oli matkaamassa sekä aluksensa olevan nyt ahtojään saartamana."
Tässä vaiheessa voi vain kuvitella, mitä pyörii laivan suunnittelijan Thomas Andrewsin mielessä. Hän tietää, ettei laivassa ole tarpeeksi pelastusvenepaikkoja kaikille matkustajille. Hän oli ne suunnitellut ja merkinnytkin, mutta toimitusjohtaja Bruce Ismay määräsi ne pois, jotta ensimmäisellä luokalla olisi paremmat kävelytilat kannella. Samalla hän tietää, että laiva tulee uppomaan väistämättä tunnin, maksimissaan kahden sisällä. Hän oli yrittänyt tehdä uppoamattoman laivan, mutta luontoäiti ojensi häntä kova kouraisesti. Sellaista tunnon tuskaa ei voi edes kuvitella.
Sitaatit Wikipediasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti